Vietimme juhannusta mökillä ystäviemme kanssa. Mökki on isovanhempien, mutta ollut jo pitkään pääasiassa minun ja veljeni käytössä. Velipoika siivosi varastorakennusta ja pihapiiriä. Tämän tuloksena päädyimme eilen Topinojalle lajittelemaan peräkärryllisen roskaa, josta suurin osa oli peräisin 1960 -1980 -luvuilta. Rikkinäisiä pahvilaatikoita, styroksilevyjä, tyhjiä mehukanistereita, rikkonainen ilmapatja ja muita vesileluja, painekyllästettyä puuta, rikkinäisiä ja likaisia lumppuja, jne. Isoisälle en uskaltanut asiasta eilen puhelimessa mainita, veli lupasi hoitaa pappalle tiedon aarteiden hävittämisestä. Hänellä on enemmän kärsivällisyyttä perustella iäkkäälle pappalle, miksi haljennutta muoviämpäriä ei enää kannata säilyttää. Tai miksi polttopuiden sadekatosta ei voi rakentaa pappan mökille roudaamasta purkujätteestä.

Aina kun mökillä ollessani ahdistun kymmenien puolikuntoisten ulkotuolin pehmusteiden keskellä, yritän muistaa, että pappa on oman aikansa lapsi. Sota-ajan lapsi, pula-ajan elänyt. Säästäväisyydellä ja nuukailulla on siis järkeenkäyvät juuret. Minä nuukailen eri syistä. Yritän olla kuluttamatta ja ostamatta turhaa, koska minua kauhistuttaa luonnonvarojen tuhlaus ja jätevuorten kasvu. Mutta välillä pappan säästövimma ylittää ymmärryksen. En halua viettää kesäviikonloppua roskien keskellä! Kaikkea ei voi säästää. Sen verran tarkkoja veljen kanssa olemme, että kaikki käyttökelpoinen mökin varastossa säilytettiin. Mutta korjauskelvottoman roskan paikka on jo kierrätyksessä.

Miten saisi pappan ymmärtämään, että me olemme veljen kanssa myös oman aikamme lapsia? Yltäkylläisyyden keskellä kasvaneita, jotka eivät arvosta turhaa materiaa, vaan laatua ja kestäviä tuotteita. Sama käy mielessä aina synttärien alla ja jouluna. Lause "en halua lahjoja" kaikuu joillakin sukulaisilla kuin kuuroille korville, ja kotiini päätyy tavaraa, jota en tarvitse enkä halua. Olenko huono ja kiittämätön ihminen, kun toimitan ne käyttämättöminä kirppikselle? Näin alennusmyyntien alkaessa nämä jutut ovat taas ajankohtaista pohdittavaa. On kaksi hyvää syytä jättää alet väliin. Ensinnäkin säästän rahojani, toiseksi vältän turhia hankintoja.

Ystäväni saivat lapsen viime torstaina. Parin- kolmenkymmenen vuoden päästä katson häntä ja totean: "oman aikansa lapsi". Tulevaisuus näyttää, millaisen ajan.