Istuin iltaa lapsuudenystävän kanssa, joka työskentelee nykyään opettajana lukiossa. Puhe kääntyi menossa oleviin ylioppilaskirjoituksiin. Kovasti tuntuu meno muuttuneen kymmenessä vuodessa. (Kyllä, minun kirjoituksistani tulee tänä keväänä kuluneeksi kymmenen vuotta!) Luokattomaan lukioon siirryttiin aloittaessani lukion toista luokkaa. Oma lukioaika meni siis vielä kaikkien totutellessa luokattomuuteen, tosin kurssimuotoista opiskelu silloinkin jo oli. Tarkkaa muistikuvaa siitä, miten helppoa tai vaikeaa omien suoritettujen kurssien kirjanpito oli, ei minulla ole. Kaikilta oppilailta se ei kuitenkaan tunnu Ystävän mukaan nykyään sujuvan. Tavatonta kun ei kuulemma ole, että opiskelija ei ole suorittanut kaikkia pakollisia kursseja ajallaan. Viimeiset, opettajien perässä juosten haalitut, hyväksytyt kurssisuoritukset ilmoitetaan Ylioppilastutkintolautakunnalle vasta lakitusta edeltävänä päivänä. YTL sitten sähköpostitse kuittaa asian, ja antaa luvan lakittaa oppilaan. Lakitustilanteessa oppilas saa tietysti tyhjän kirjekuoren, sillä ylioppilastutkintotodistus ei ole vielä edes lähtenyt matkaan Helsingistä. Oppilaasta voidaan kuitenkin leipoa ylioppinut, ja äidin leipomat paakkelsit päätyvät sukulaisten suihin. Siitähän loppujen lopuksi asia kiikastaa. Jos kutsut juhliin ovat jo lähteneet, ja perheen pikku piltti on antanut ymmärtää, että lakki on tulossa, kun kirjoitukset on hyväksytysti suoritettu, voisi edessä olla melkoinen kriisi lakin jäädessä uupumaan pakollisten kurssien puuttuessa.

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Mutta opettajille tämä tietysti teettää harmaita hiuksia ja ylimääräistä työtä. Ylioppilaan siirtyessä opiskelemaan, tuntuu sama meno jatkuvan. Itse törmään opiskelijoideni kohdalla yllättävän usein jonkinlaiseen kaikki-tänne-heti-mulle-nyt -asenteeseen. Huolimatta siitä, onko opiskelija itse hoitanut työnsä asianmukaisesti. Joidenkin tuntuu olevan mahdotonta käsittää, että en pysty antamaan palautetta tehtävästä heti maanantaina aamulla, jos se on palautettu sähköpostiini sunnuntai-illalla kymmenen aikoihin, viikon alkuperäisestä palautuspäivästä myöhässä. Toisaalta, voisihan tehtävät pikakelata läpi ja antaa pintapuolisen palautteen siinä paperia silmäillessä. Ainakin nykyisiin työmääriin menetelmä toisi helpotusta nopeuttamalla tehtävien läpikäyntiä. Mutta mikä arvo sellaisella palautteella olisi? Mitä eväitä opiskelija siitä saisi itselleen? Ainakin suoritusmerkinnän kurssista opintorekisteriinsä. Mutta ei kai kukaan pelkästään siksi opiskele?

Ja jos rehellisiä ollaan, tässä soimaa nyt pata kattilaa. Omien markkinoinnin opintojeni tehtävän palautuspäivä oli perjantaina. Jospa siis palaisin sen pariin…