”Nykyihmisen luovuus näyttää uusien löytöjen valossa olevan selvästi vanhempaa perua kuin on luultu. Etelä-Afrikan luolaihmiset tekivät taidetta ja toimittivat erilaisia rituaaleja ehkä jo 100 000 vuotta sitten.” (Tieteen kuvalehti 5/2008) Lehden artikkeli kertoo, että Etelä-Afrikan alueella tehdyissä kaivauksissa on tullut esiin sekä käyttöesineitä, kuten ongenkoukkuja ja keihäänkärkiä, että simpukankuorista tehtyjä koruja. Jotkin löydöistä viittaavat siihen, että muinaisilla afrikkalaisilla on ollut lähes modernina pidettäviä esteettisiä tarpeita, joita on tyydytetty mm. okraväreillä tehdyillä luolamaalauksilla. Okrasta on tehty myös maalia ihon koristeluun rituaaleja ja palvontamenoja varten. ”Kalliotaide on osoitus siitä, että esihistoriallisen ajan ihmisillä on riittänyt energiaa myös luovaan toimintaan.” Kalaharin autiomaassa sijaitsevaa Unescon maailmanperintökohdetta, Tsodilon aluetta, kutustaankin Aavikon Louvreksi, sillä sieltä on löytynyt lähes 4500 kivikautista luolamaalausta.

Välillä tuntuu, että ihmisen tarvetta luoda itse ja kokea muiden luomaa taidetta ei pidetä arvossa. Taide ja kulttuuri asetetaan usein vastakkain muiden asioiden ja arvojen kanssa, tyyliin ”kumpi on tärkeämpää, terveydenhuolto vai taide”. Tämä on aika absurdi asetelma. Ennemminkin terveydenhuolto ja taide molemmat tukevat ihmisen kokonaisvaltaista hyvinvointia. Jos jo luolaihmiset tekivät taidetta ja kokivat sen tarpeelliseksi, miten voi olla mahdollista, että kulttuuri edelleen nähdään joissain yhteyksissä joko välttämättömänä pahana tai teollisten ja taloudellisten innovaatioiden ja tuloksenteon välineenä. Taiteen itseisarvon tulisi riittää. Olisi tärkeää ymmärtää, että me jokainen tarvitsemme taidetta. Aivan kuten luolaihmiset jo 100 000 vuotta sitten.