Kevään suuri rutistus on vihdoin ohi. Eilen lähti viimeisin hankehakemus Turku 2011 -säätiölle. Kaikkiaan olen ollut tekemässä kahdeksaa hakemusta, eli toukokuu on ollut hyvin budjetti- ja hankesuunnitelmapainotteinen! Kun lisätään vielä kaikki muut työt, on töitä tullut paiskittua miltei yötä päivää. No, ehdin kyllä juhlia kolmekymppisiä toukokuun alkupuolella. Yhdistimme voimat ja vieraat Maijun kanssa, joka myös on syntynyt prinsessapäivänä, ja tulokseksi saatiin mahtavat, hauskat pippalot, joita juhlittiin ylioppilasteatterilla yli kuudenkymmenen juhlijan voimin. Mutta kiireistä johtuen on siis ollut täällä blogirintamalla hiljaista. Vähemmälle huomiolle ovat joutuneet jäämään myös ystävät ja perhe, lukemattomat lehdet ja kirjat odottavat yöpöydällä, vastaamattomat mailit postilaatikossa ja alkuvuodesta hyvin alkanut jumppaharrastus odottaa uutta tulemistaan.

Toisaalta hiukkasen pelkään sitä kriisiä, joka iskee kesäloman alkaessa. Vauhdikas ja tiivistahtinen kevät vaihtuu parin viikon päästä hyvin ansaittuun lomaan ja totaaliseen vapaa-aikaan. Mitenköhän sitä voisi tehdä pehmeän laskun, niin etteivät lomaviikot tuhraudu tyhjyyden tunteeseen ja seinän tuijotteluun? Tahdin löysääminen ja iisisti ottaminen ovat jaloja taitoja, eivätkä todellakaan helppoja. Joitakin suunnitelmia jo on. Aloitin kasvatustieteen perusopinnot Turun kesäyliopistossa, jotta minusta voisi joskus tulla ihan oikea opettaja ;) Tiedossa siis kasvatuspsykologiaa heinäkuun helteillä… Kesän festaritarjonnasta valitsen Kaustisen kansanmusiikkijuhlat, samalla reissulla voi käydä kaveria moikkaamassa Kokkolassa. Lisäksi odotan mökkeilyä, saunomista ja uimista, ja torin kesäisiä herkkuja! Ja kevään aikana kerätyt liikuntasetelit aion käyttää Samppalinnan maauimalaan.

Eli eiköhän se loma siinä mene, rentoutuessa. Sitä vartenhan loma onkin. Nyt kytketään suoritusvaihde pois päältä ja opetellaan taas olemaan luovasti joutilaana. Ja kirjoitellaan blogiinkin hiukan useammin!