Puolisen vuotta on vierähtänyt ilman blogipäivityksiä. Ehkä kaikki lukijani ovat jo kadonneet iäksi hiljaiselon vuoksi, mutta päivitän tänne nyt viimeisimmät kuulumiset. Ensinnäkin nimeni on vaihtunut; astuimme avioliittoon kesäkuussa, ja olen nykyisin Mette Karlsson. Toiseksi, kahden aikuisen ja kahden kissan perhe on kasvanut esikoistyttärellä, Vilma syntyi elokuun lopulla. Siinä päällimmäisin syy, miksi täällä(kin) on ollut hiljaista.

Lapsen syntymän vuoksi pidin alkusyksystä taukoa myös kunnallispolitiikassa. Valtuusto mm. hyväksyi ison joukon periaateohjelmia, joista käytiin kiivasta keskustelua sekä Turun vihreiden sähköpostilistalla että kokouksissa. Tunnustan, että en lukenut ainuttakaan kyseisiä ohjelmia koskevaa meiliä, vaan annoin surutta valtuuston varajäsenten paikata poissaoloani. Päähän ja sydämeen ei mahtunut muuta kuin pikkuinen vauva. Nyt olisi aika taas aktivoitua myös politiikassa. Muutamassa valtuuston kokouksessa olen jo käynyt ja eilen olin pitkästä aikaa opetuslautakunnassa. Valtuustossa on toisaalta tullut takkiin (esim. Satava-Kakskerran osayleiskaava), toisaalta olemme saaneet myös tavoitteitamme joiltain osin eteenpäin. Esimerkiksi kaupungin budjettineuvotteluissa ryhmämme neuvottelijat ovat tehneet todella hyvää työtä.

Lapsi on tietysti mullistanut koko elämän, ja vaikka kuinka tiedostin tulevat muutokset, on osa asioista silti tullut ”yllätyksenä”. Esimerkiksi miten tasapainoilla työn (toki olen vielä hetken vanhempainvapaalla), perheen, opiskelun, luottamustoimien, ystävien ja harrastusten välillä. Onks nää nyt niitä ruuhkavuosia?